Draamaa IT-luokkaan

Olen pohtinut koko opettajaurani ajan miten ohjelmisto-opetukseen voisi tuoda jotain uutta. Opiskelijat istuvat omilla koneillaan ja seuraavat luokan edessä istuvan opettajan kursorin liikkeitä valkokankaalta. En sano, etteikö tämä olisi toimiva malli, mutta tylsähän se on vuodesta toiseen. Olen kokeillut monenlaista: aina luokkahuoneen uudelleen järjestämisestä, käänteiseen luokkahuoneeseen ja opiskelijoiden näyttökuvien peilaamiseen Skype-yhteydellä. Olisiko seuraavaksi aika kokeilla draamaa?

Taiteiden tiedekunta tarjosi opetukseen uudenlaista näkökulmaa: Ground Control – Pelillisyyden peruspalikat 1 op -opintojakson muodossa. Työpajan sisällöstä kerrottiin mm. ”Työpajapäivinä tutustutaan palvelumuotoilun draamalähtöisiin menetelmiin, dramaturgian ja prosessidraaman keinoihin, joilla lisätään oppimiskokemuksen pelillisyyttä, juonellisuutta ja elämyksellisyyttä.” Kouluttajana toimi Taina Kontio.

Opetustilanteen monimuotoistaminen on vaihtelua opiskelijoille, mutta myös virkistävää oman työn kannalta. Ohjelmisto-opetuksessani eri menetelmiä olen testannut onnistuneesti opintojaksojen palautetilaisuuksissa, joissa olemme mm. tarkastelleet suunniteltuja tiloja Sinco:ssa tai opiskelijat ovat eläytyneet kuvitteellisten asiakkaiden rooleihin. Kuitenkin luennoilla draamalähtöisyys on ollut vähäistä ja pelillisyyskin kiteytynyt Vektorigrafiikka-kurssin introna toimivaan The Bézier Gameen. Voisiko koko opetustapahtuman tai opintojakson tarinallistaa ja pelillistää?

Osallistuin Ground Control -kurssin ensimmäiseen osioon ja sain juuri sitä mitä lähdin hakemaan: ideoita omaan opetukseeni. Jään myös mielenkiinnolla odottamaan Arla Jussilan gradua, jossa hän yhdistelee pedagogiikkaa ja palvelumuotoilua. Ei ollut tullut mieleeni, että palvelumuotoilulla voisin parantaa myös omaa opetustani.

Herättelevää oli jälleen itse olla opiskelijan roolissa ja huomata, että vaikka vaati vaivaa iltapäivällä kolmen jälkeen alkaa vieruskaverin kanssa bodystormailemaan, pohtimaan gamificationia ja storyficationia, niin lopputuloksesta jäi hyvä mieli. Mutta taipuvatko draamalähtöiset menetelmät ohjelmisto-opetukseen? Seuraavaa kolmea voisi soveltaa:

  • Kysymyksiin voisi vastauksia pyytää vaihtoehtoisesti siten, että lattiaan osoitetaan näkymätön viiva, toisessa päässä on ”kyllä” ja toisessa päässä ”ei”. Opiskelijat valitsevat vastauksensa seisomalla viivalla. Toimii myös nelikenttänä.
  • Kannustamista voisi pelillistää siten, että jakaisi badgeja, ansiomerkkejä esim. hyvistä kysymyksistä, onnistuneista oivalluksista yms.
  • Positiivisen fiiliksen kohottamista kurssin haastellisissa kohdissa voisi nostattaaa tehtävällä, jossa jokainen valitsee supersankarin roolin: ”Olen [renderoinnin] supersankari” ja esittää millainen patsas supersankari olisi.

Kirjoitettuna em. vaikuttavat hassuilta, mutta oma kokemus tehtävistä oli positiivinen. Tavoitteekseni otan jonkin uuden metodin soveltamisen ja testaamisen ohjelmistoluennoilla vielä tällä viikolla.

*

Groud Control -opintojaksolla mainittua oheiskirjallisuutta aiheesta:

  • Bowell P. & Heap B. S., 2008. Prosessidraama – polkuja opettamiseen ja oppimiseen
  • Owens A. & Barber K., 2002. Draamakompassi -prosessidraaman suunnittelu, käytännön työskentely, arviointi ja reflektointi
  • Vacklin A. & Rosenvall J., 2018. Käsikirjoittamisen taito
  • Aaltonen J., 2018. Käsikirjoittajan työkalut
  • Red Hot Process Drama Tools
  • Tuomo Loukomiehen blogi
  • Sanei, J., 2017. The Gamification of Everything

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s